Hyvinkään rytmi
3.8.2017
Minä olen kasvanut Hyvinkäällä. Helsinkiin muutettuani olen nauttinut sen kulttuuriherkuista ja jatkuvasta elämän sykkeestä. Kesäisin Helsinki kuitenkin aina hiljenee ja osa gallerioista jää ainakin kuukauden mittaiselle kesätauolle. En tiedä vaikuttiko hiljeneminen vai mikä siihen, että havaitsin entisen kotikaupunkini heränneen eloon. Kaupunki, josta ennen ajattelin ettei siellä ikinä tapahdu mitään, on täyttynyt tänä kesänä varsin rikkaasta kulttuurielämästä. Esimerkiksi Rautatiemuseopäivä ja Hyvinkää-päivänmonet kaupunkitapahtumat järjestetään taas kuten menneinäkin vuosina. Vuosittainen Steelfest kajahti taas alkukesästä Villatehtaalla, jossa pidettiin ensimmäistä kertaa myös kotimaisia eturivin artisteja esittelevä Iskelmä-festivaali 28.-29.7. Tämän lisäksi Hyvinkään kasvatti Antti Luusuaniemi päätti perustaa Red Carpet -elokuvafestivaalin kaupunkiin 31.8.–3.9. Festivaaleilla esitetään vain kotimaista elokuvaa, näyttäen sen kiinnostavimmat uutuudet ja kirkkaimmat tähdet.
Ja sitten on tietysti Taju. Tuo yksi Suomen suurimmista kesänäyttelyistä, joka järjestetään tätä nykyä joka toinen vuosi, on juurtunut Hyvinkäälle. Pelkästään nykytaiteeseen painottuvan näyttelyn teema on tänä vuonna rytmi. Näyttely jakautuu tuttuun tapaan Hyvinkään Taidemuseoon ja Hyvinkään Taiteilijaseuran Promenadigalleriaan, mutta tänä vuonna RytmiTaju näkyy myös ympäri kaupunkia. Museossa ja galleriassa nähtävän kuvataiteen lisäksi rytmin käsitettä tarkastellaan eri taiteenlajeja yhdistelevien tapahtumienkautta. Poikkitaiteellisia tapahtumia on järjestetty ja tullaan järjestämään ympäri kaupunkia läpi kesän. Rytmiä tutkitaan kaupunkitapahtumissa kymmenenä eri kertana, joiden teemat liikkuvat taiteen ja uskonnon suhteista sukupuolirooleihin ja taiteen asemaan osana kaupunkitilaa.
Rytmi on jakautunut näyttelytiloihin ja kaupunkiin eri teemoin. Kuraattoreina toimivat teatteritaiteen tohtori, kirjailija Pia Houni sekä kuvataiteilija Krister Gråhn. He ovat onnistuneet saamaan aikaan sykkeen, joka kantaa läpi näyttelytilojen. Pääosin neljään rytmin muotoon (metsä, ihminen, kone ja liike) jakautunut kokonaisuus löytää vielä viidennen rytminsä näyttelyvieraan omasta, henkilökohtaisesta rytmistä. Tilat voi kiertää missä tahansa järjestyksessä, sillä teemat eivät kanna kerronnallisina eteenpäin mihinkään suuntaan. Promenadigallerian ja taidemuseon välissä voi hengähtää tai niihin voi mennä eri päivinä, ihan mikä itselle parhaiten sopii. Hyvinkäälle matkustavan kannattaa muuten huomata myös rautatieaseman Taideasemalla kuvataiteilija Päivi Häkkisen teos, joka kuuluu näyttelyyn.
Kun RytmiTajun tempo on katsojan itsensä määriteltävissä, se onnistuu varioimaan perinteistä näyttelykokemusta onnistuneesti. Ei ole yhtä yksittäistä museota, jonka näyttely kierrettäisiin kellonsuuntaisesti. Hyvinkään taidemuseolla näkyy teemoista kolme, galleriassa on käsitelty pääosin ihmisen rytmiä. Näyttelyn 44 taiteilijaa ovat lähestyneet teemaa kukin omalla tavallaan.
Rytmitin näyttelykierrokseni eri päiville. Tulin käyneeksi taidemuseolla ensin, mutta koska näyttelyn teokset ovat osittain todella rankkoja, en kyennyt kävelemään Promenadigallerialle kokemukseni jälkeen. Nopeatempoisena näyttelykävijänä ja liian lähellä sulkemisaikaa museoon tullessani kiersin salit pikavauhtia kokien kerralla aivan liikaa. Hermostuin teeman pirstaloitumisesta. Tämä ja se että osassa teoksista käsiteltiin vaikeita aiheita, kuten eläinten tappamista, raiskausta, kuolemaa ja ympäristön tuhoa, saivat minut voimaan pahoin. Toisella kerralla, reilun viikon kuluttua edellisestä, aloitin Promenadigallerialta ja olin hämästynyt siitä miten valoisa, leikittelevä, kaunis ja kompakti näyttely oli rakennettu pieneen puutaloon lähelle juna-asemaa. Itsessään kodikas galleriatalo sisälsi muun muassa Terhi Kaakisen pieniä suloisia ihmisveistoksia, jotka oli sommiteltu yläkertaan niin kuin ne asuisivat siellä. Puutalon takana näyttely jatkui ympäristötaideteoksin. Pahoinvointireaktio, josta kärsin museolta lähtiessäni, oli kaukana tästä elämää sykkineestä pienestä kokonaisuudesta. Hyväntuulisen näyttelyosion jälkeen oli kuitenkin hyvä jatkaa vielä museolle saattamaan Tajun kuvataideosuus loppuun. Tietäessäni mitä odottaa, jätin tällä kertaa keskittymättä liikaa teoksiin, joissa eläimet kuolevat tai nainen tulee raiskatuksi.
Toisella kertaa museolla käyminen avasi näyttelyä kuitenkin vielä lisää. Kun oli nähnyt kokonaisuuden, pienen puutalon jossa ihmisen rytmiä tutkittiin usealla eri tavalla ja museon kolme eri tilaa, kaikki näytti selkeämmältä. Taju kattaa koko elämän rytmin, ilot ja surut, kauhut ja naurut. Se on fyysinen kokemus, osallistuva ja samaistuttava, leikittelevä ja tappava. Se, että taide aiheuttaa vahvoja tunnereaktioita on pelkästään hyvä asia, vaikka aiheutetut tunteet olisivatkin osittain vaikeita kestää.
Erityislaatuisen koko taidetapahtumasta tekee myös kuraattoripari. Pia Houni on käsikirjoittanut näyttelyn, jonka Krister Gråhn sitten roolitti kuvataiteilijoilla ja teoksilla. Lopulliset päätökset kuraattorit tekivät yhdessä. Teokset, joita näyttelyyn haluttiin ja valikoitiin olivat jo pääosin valmiita, aiemmin koettuja ja esitettyjä. Kokonaisuus on silti tuore, vaikkakin osin ennalta nähty ja koettu. Taideteokset tukevat toisiaan, luovat keskinäisiä harmonioita ja soljuvat yhdessä suuremmaksi kokonaisuudeksi. Hyvänä esimerkkinä toimii taidemuseolla Erika Erren pallomeren mustista palloista koostuva Hauta II -teos ja tämän viereisellä seinällä pyörivät Minna Havukaisen ja Heidi Saramäen videoteokset. "Pallomeressä" istuessa voi seurata videoteoksia, jolloin kokonaisuus muodostuu vielä vaikuttavammaksi kuin teokset ilman toisiaan. Lisää yhteneviä teoksia löytyy läpi koko näyttelyn, sekä museossa että galleriassa.
"Rytmi on lähtökohtaisesti asioiden välistä vaihtelua ja siten elämän voimaa symboloiva teema. Ihminen tunnistaa rytmin omassa kehossaan ja on suhteessa maailmaan tämän kokemuksensa kautta. Se ohjaa ymmärtämään rytmin myös ajallisena tekijänä. Rytmi on lähtökohtaisesti asioiden välistä vaihtelua ja eri mittaisten iskujen vuorottelua. Yhteiskunta muuttuu ympärillämme eri rytmeissä ja puhumme menneestä ja tulevasta ajasta yleensä suhteessa ympäristöön. Tunnistamme tätä muutosta esineissä, rakennuksissa, taiteessa, kuten myös ihmisen kulttuurisessa toiminnassa. Rytmi leikkaa ja pakottaa asioita yhteen. Se ilmenee suhteissa. Jotkut asiat ovat hetkellisiä ja toisissa asioissa on pysyvyys. Esitys on hetken taidetta, kun taas veistos voi olla paikallaan satoja, jopa tuhansia vuosia
Yksi näyttelykokonaisuuden kantavia teemoja on ollut erilaisten teosten ja tekniikoiden yhdistäminen ja niiden kontekstilla leikkiminen. Esimerkiksi esille tulevien videoteoksien esitystä rytmitetään arjen ja juhlan tai sattumanvaraisuuden suhteen. Asettamalla teokset ja tekijät uusiin yhteyksiin toistensa kanssa, syntyy kokonaisuuden draamallinen jännite." (Lainaus näyttelyn nettisivuilta)
Jos et ehtinyt avajaisiin, tällä näyttelyllä on myös päättäjäiset. Niistä ja jäljellä olevista kaupunkitapahtumista löydät kaiken infon RytmiTajun omilta nettisivuilta. Ulkopaikkakuntalaisen on tosin hankala ehtiä Hyvinkäälle jokaiseen oheistapahtumaan ja harmittelenkin, ettei menneistä tapahtumista – etenkään paneelikeskusteluista tai Runorytmi -tapahtumasta – löydy koosteita mistään. Joka tapauksessa on pelkästään positiivista, että näyttely ei ole pelkästään näyttely, vaan kokonaisvaltainen taidetapahtuma, johon on saatu uusia ulottuvuuksia ympäri kesän. Myöskin se, että kuvataide ei ole yksin kaiken keskiössä vaan toimii yhdessä esimerkiksi musiikin ja runouden kanssa on kaivattua uudistumista taiteen kentällä. Ja on mukavaa huomata sekin, että kuvataidekaan ei ole pelkkää trendikästä installaatiota ja videota, vaan näyttelyssä on mukana myös klassisempia taiteen muotoja. Kaikki tämä nostaa Tajun kirkkaasti yhdeksi kiinnostavimmista kesän taidetapahtumista.
RytmiTaju
16.6.-3.9.2017
Hyvinkään taidemuseo, Hämeenkatu 3 D
Hyvinkään Taiteilijaseuran Promenadigalleria, Vaiveronkatu 10